Ajankohtaista

Ajankohtaista

25.1.2022

Kilpailukieltosopimukset työsuhteissa muuttuivat

Uusi vuosi tuo uutta myös työoikeuden saralla. Työsopimuslain kilpailukieltoa koskevia säännöksiä on uudistettu ja uusi sääntely astui voimaan 1.1.2022. Muutoksen tarkoituksena on vähentää kilpailukieltojen käyttämistä ainoastaan estääkseen työntekijä siirtymästä kilpailijan palvelukseen ja ylipäänsä tilanteissa, joissa kilpakilukielto työsopimuslain mukaan olisi mitätön. Erityisesti huomioitavaa on se, että myös vanhat kilpailukiellot tulevat lain soveltamisalan piiriin, ellei niitä irtisanota 31.12.2022 mennessä.

Uudistus ei muuta voimassa ollutta perusasetelmaa siitä, että kilpailukieltosopimuksella voidaan vain työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeisestä työstä.

Työsopimuslain kilpailukieltoa koskevaa 3 luvun 5 §:ää muutettiin siten, että siinä säädetään työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksessa sovitulta rajoitusajalta, korvauksen määrästä, kilpailukieltosopimuksen enimmäispituudesta sekä korvauksen maksamisajankohdasta. Kilpailukieltosopimuksen tekemisestä seuraa näin ollen suoraan lain nojalla velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta rajoitusajalta. Rajoitusaika tarkoittaa sitä aikaa, minkä työntekijä on työsopimuksen päättymisen jälkeen kilpailukiellossa.

Jos rajoitusajaksi on sovittu enintään kuusi kuukautta, työnantajan on maksettava työntekijälle rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 40 prosenttia työntekijän palkasta. Jos rajoitusajaksi on sovittu yli kuusi kuukautta, on työntekijälle maksettava rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 60 prosenttia työntekijän palkasta. Rajoitusajaksi voidaan sopia enintään yksi vuosi työsuhteen päättymisestä. Korvaus on maksettava rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovita.

Työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus noudattaen irtisanomisaikaa, jonka pituuden on oltava vähintään kolmasosa rajoitusajan pituudesta, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan ole enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsopimuksen.

Lain voimaantulon osalta päädyttiin vuoden mittaiseen siirtymäaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lain voimaantulon jälkeisen vuoden ajan eli 31.12.2022 asti, näihin ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan edelleen vanhaa sääntelyä. Jos kilpailukieltosopimuksen rajoitusaika päättyy siirtymäajan aikana, korvausvelvollisuutta ei ole. Jos kilpailukieltosopimuksen rajoitusaika taas päättyisi siirtymäajan päättymisen jälkeen, korvausvelvollisuus koskee sitä osaa rajoitusajasta, joka sijoittuu siirtymäajan päättymisen jälkeiselle ajalle. Siltä osalta rajoitusaikaa, joka ajoittuu siirtymäajalle, ei siis tarvitse maksaa korvausta. Siirtymäajan päätyttyä 1.1.2023 alkaen, sovelletaan kaikkiin kilpailukieltosopimuksiin uusia säännöksiä. Siirtymäajan tarkoituksena on antaa työnantajille vuoden mittainen aika harkita, ovatko voimassa olevat kilpailukieltosopimukset yrityksen kannalta perustellut huomioiden niiden tuleva kustannus voimaanjäädessään.

Muutos tarkoittaa sitä, että työnantajan tulee entistä tarkemmin arvioida, onko kilpailukielto todella tarpeellinen. Työntekijän tulee muutoksen jälkeenkin tarkkaan harkita sitoutuuko kilpailukieltoon, vaikka uudistus ei poista aikaisempaa vaatimusta erityisen painavien syiden olemassaolosta kilpailukiellon edellytyksenä.

Petra Uusitalo
asianajaja, varatuomari